Ville Mensonen

Maanantaina 28.11. n. klo. 15.20 puuauton kuljettaja Ville Mensonen oli juuri hakenut kuorman Ylämaalta ja ajeli rauhakseen Villalan kylän laitaa kun huomasi hämärtyvässä alkuillassa pienen kouluikäisen tytön vähissä vaatteissa. Tyttö oli matkalla kohti Nutikkaa. Koska keli oli todella kylmä (n. -7 °C ja tuuli puhalsi pohjoisesta), niin t-paidassa ja ilman pipoa liikkunut tyttö sai Villen huomion.

Villen pysähtyessä ja kysyessä tytön suunnitelmia tyttö ampaisi sanomatta sanaakaan juoksuun – ja Ville perään. Noin kolmensadan metrin juoksun jälkeen Ville sai tytön kiinni ja kysyi, mihin tämä oli menossa. Koska Ville ei saanut tytön puheesta muuta selvää kuin ”siipa”, otti Ville tytön kyytiin ja läksi kyselemään, mistä tyttö oli tulossa. Koska yhteinen kieli oli hiukan hakusessa, Ville kyseli toistuvasti suuntaa, ja tyttö nyökkäili risteys risteykseltä reitin edetessä.

Kun matkaa oli tehty jo 8-9 km, oltiin päästy pienen maatilan pihaan, jonka tyttö oli tunnistanut. Paikka oli tytölle tuttu päivähoitopaikka, jossa Sirpa-rouva otti tytön vastaan ja kiitteli kovin karkulaisen löytymisestä.

Samalla kävi ilmi, että tyttö oli karannut kotoaan ja ehtinyt taapertaa 1,5 km ennen kuin Ville osui paikalle. Ilman Villen osumista paikalle olisi tyttö kylmettynyt varmasti, ja seuraukset olisivat saattaneet olla ikäviä. Tällä kertaa loppu hyvin, kaikki hyvin.